perjantai 20. syyskuuta 2019

Omenapiirakka


Meidän pihalla kasvaa monta omenapuuta, ja mietin mitä ihmettä kaikilla omenoilla tekisi nyt kun kaappi on jo pullollaan luumuhilloa koko talveksi. No ratkaisu löytyi aika pian, kun kokeilin tätä omenapiirakkareseptiä pari viikkoa sitten ja sen jälkeen mies ja appiukko on pyytäneet tätä joka ikinen päivä! On kuulemma parasta mitä on ikinä maistaneet, mä oon samaa mieltä.

Resepti on tosi perinteinen, löysin sen Kinuskikissasta ja totesin reseptin täydelliseksi sellaisenaan.

Tässä tulee:

200 g voita
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

Sekoita nämä keskenään kauhalla, ota desilitran verran taikinaa sivuun. Lisää sitten nämä taikinaan:

1 kananmuna
3/4 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta

Voitele vuoka, kaada taikina vuokaan. Pilko noin 4 isoa tai 10 pientä omenaa (suosittelen vähän kirpeämpiä omppuja tähän reseptiin, vihreät tai punavihreät toimii hyvin) ohuiksi siivuiksi, asettele ne taikinan päälle. Ripottele omenoiden päälle kanelia ja murusta lopuksi koko hoidon päälle sivussa ollut desilitrallinen taikinaa.

Paista 200 asteessa 30 minuuttia.





maanantai 2. syyskuuta 2019

Luumuhillo


Tein luumuhilloa! Ihan itte, omalta pihalta poimituista luumuista!

Kylläpä tämmöinen tekee ihmisen onnelliseksi. Ensi vuonna istutan omat perunat ja kasvikset, ja ehkä jos ollaan onnekkaita meillä on muutaman vuoden sisään vähän karjaakin: sitten saisi tehdä itse voita ja juustoa ja kaapissa olisi aina tuoretta hyvää maitoa, olisi reippaita kanoja jotka munisi herkullisia munia. Syksyisin saisi keräillä sieniä, marjoja ja hedelmiä, saataisiin pakkanen täyteen riistaa ja voila, siinä on hiton hyvä elämä mun mielestä.

No siihen on tietysti vielä matkaa, mutta pitäähän sitä ihmisellä olla tavotteita.


Mutta nyt on jo jääkaappi täynnä kirpeän makeaa, ravinnerikasta hilloa.

Hillon resepti on tosi yksinkertainen, ja vaikkei omalla pihalla kasvaisi luumuja niin nyt niitä kannattaa ostaa kaupasta ja tehdä hilloa kun ne on parhaimmillaan - omalta pihalta tai ei, itsetehty hillo ilahduttaa ihan varmasti talven kylminä aamuina puuron kanssa tai suoraan purkista suuhun lusikoiden.

Resepti:

800g luumuja
1-2 dl hillosokeria
0,8 dl vettä
puolikkaan sitruunan mehu
ripaus vaniljauutetta
1 kanelitanko

Poista luumuista kivet (ja mahdolliset madot, saahan niistä lisäproteiinia mutta mä en niin innostu niistä), pilko vähän pienemmiksi paloiksi ja laita kattilaan veden kanssa. Kun vesi pohjalla kiehuu, laske lämpöä puoleen, lisää loput ainekset ja anna kiehua hiljalleen kannen alla 20 minuuttia. Kuori pinnalta vaahto pois, anna jäähtyä ja annostele hillopurkkeihin.

Säilö jääkaapissa, syö vuoden sisällä!



sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Menneisyys ei määritä meitä



Muistutan tästä itseäni joka päivä: meidän menneisyys ei määritä meitä. Me voidaan muuttua, voidaan kasvaa, voidaan muuttaa kurssia tajuttuamme että ollaan menty ihan väärään suuntaan. 

Meinaan joskus tukehtua mun menneisyyden lastiin, kun ajattelen että olen pilannut tulevaisuuteni hölmöilemällä menneisyydessä. Somepreesenssi tietysti korostaa tätä: olisi aika helppo aloittaa alusta, jos meidän ikävästä menneisyydestä ei olisi todisteita missään. 

Mutta entisenä bloggaajana olen saanut huomata että vaikka kuinka poistelisin mun juttuja netistä, en saa pyyhittyä mennyttä kokonaan pois. Nyt ymmärrän mitä ne aikuiset silloin aikoinaan meinasi kun ne kehotti olemaan varovaisia sen kanssa mitä laittaa nettiin: isoa osaa niistä ei saa koskaan pois vaikka tahtoisi. 

Mutta silloin kun meinaan hajota siihen ajatukseen että olen pilaillut tulevaisuuteni koska elin menneisyyden josta en ole ylpeä, mä muistutan itseäni yhdestä mun esikuvasta: fitnessammattilainen Zuzka Lightista. 

Zuzka oli pornotähti aikuisuutensa alkuvuosina. Hän kuvailee itse tätä kokemusta syvästi nöyryyttäväksi, mutta kokee itsensä tosi onnekkaaksi löydettyään fitneksen ja rakennettuaan sen kautta uudelleen omanarvontuntonsa.

Olen seurannut Zuzkaa jo kahdeksan vuotta, ja koko sen ajan olen ihaillut häntä. Hänestä huokuva valo ja elämänmyönteisyys on parantavaa, elävä esimerkki siitä kuinka menneisyys ei määritä meitä ja me voidaan valinnoillamme muuttaa meidän elämä. 

Aina voi aloittaa alusta. Jokaisessa sankaritarinassa on kasvutarina: virheitä, joiden aiheuttama kipu toimii katalysaattorina kasvulle. Vaikka olisi ollut kuinka kauan ja kuinka surkea ihminen, aina voi tehdä muutoksen. 

Sillä matkalla tarvitaan paljon itsekuria, ja sillä matkalla on pakko ryhtyä vihdoin itsensä ystäväksi. Olla usein ehkä hetkellisesti ainoa joka uskoo suhun, kannustaa sua ja muistuttaa että sä olet uuden alun arvoinen, olet paremman tulevaisuuden arvoinen ja saat sen jos teet kovasti töitä.

Paremman minän, elämän luominen on lopulta aika yksinkertaista (mutta ei missään nimessä helppoa):

1. Huolehdi terveydestä. Musta liikunta ja hyvä, ravintorikas ruoka on hyvän elämän kulmakivet. Mullekaan ei opetettu näitä pienenä, mä opetan niitä itselleni nyt. Liiku säännöllisesti, venyttele, vahvista kehoa - hyvinvoiva mieli asuu hyvinvoivassa kropassa ja on tosi paljon pyydetty että vastaavasti huonostivoivassa kehossa voisi olla hyvä olo.

2. Huolehdi kodista. Kodin ei tarvitse olla unelmien talo perunamaalla ja lankkulattioilla (tai mikä nyt kenenkin venettä keikuttaa), mutta siistissä, raikkaassa kodissa kulkee ajatus paljon paremmin kuin kaaoksen keskellä.

3. Luo. Ihan sama mitä - laula, maalaa, soita, tanssi, kirjoita, tee videoita, valokuvaa, ompele, kasvata puutarhaa. Luominen on parantavaa.

4. Kohdista huomio ulospäin: sun lähipiiri tarvitsee sua, ja muiden huomioimisesta tulee hyvä olo. Osoita välittämistä, auta, kiitä, aina kun huomaat että jäät jumiin omiin ajatuksiin tule ulos sun päästä ja mieti mitä hyvää voisit tehdä ihmisille sun ympärillä just nyt.

5. Hakeudu luonnon ääreen - jos mikään ei käy järkeen etkä tajua mistään mitään, mene luontoon, ota kylpy, haistele kukkia, makaa kalliolla. Luonto on paras terapeutti, ja ihan vaan luonnossa oleminen on parantavaa. Luonto opettaa meille sanoitta miten asiat on, vastaukset virtaa nurmikosta jalkapohjien läpi ja tuulenvireen kautta meidän suoniin ilman että meidän tarvitsee tehdä yhtään mitään.

Niinkuin sanottua, yksinkertaista, mutta ei helppoa. Uusien tapojen luominen on haastavaa, meidät on ohjelmoitu hakemaan turvallisuutta ja vaikka vanha olisi haitallista, se on tuttua ja turvallista ja siihen meidän mieli ja keho pyrkii aina kun ei olla tarkkana. Tämä onneksi helpottuu toistojen myötä, kun meidän mieli alkaa pikkuhiljaa tajuta että nää uudet tavat ei olekaan uhka vaan mahdollisuus. :)

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Syystuulettelua



Miten viimeiset kolme vuotta onkin käynyt niin että kun kesä vaihtuu syksyyn (mulle se on aina mun syntymäpäivästä seuraava päivä, 7.8.), tunnen kuin pääsisin ekaa kertaa sitten helmikuun veden pinnalle ja happi täyttää solut?

Kaikki ylimääräinen lähtee kierrätykseen: ajatukset, historia, vaatteet, tavarat. Instastakin poistin melkein kaikki tekstit tilaa tehdäkseni.

Just nyt inspiroi: Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-kirjasarja (ihana!), klassinen musiikki, edessä häämöttävät mökkireissut ja sienien ja marjojen keräily, treeni, leipominen (omenapiirakkaa!), aikaiset heräämiset ja aamu-usva, Game Of Thrones-illat jauhelihakeittoa lusikoiden. Minimalismi sisustuksessa ja vaatteissa, takapihalta alkava iso kanervametsä, pitkin pihoja möngertävät siilit ja Ahvenanmaan tunnelmallisimmassa Stickstugan-kahvilassa istuskelu.




En uskonut että sanoisin enää ikinä näin, mutta on vähän alkanut houkuttelemaan taas bloggaaminen. Tekisi mieli jakaa reseptejä, videoita, ihan arkisia juttuja.

Tekisi myös vähän mieli alkaa ompelemaan - olen kyllästynyt siihen että sellaisia kauniita, laadukkaita vaatteita joita haluaisin ei tunnu löytyvän mistään. Asiaan vaikuttaa tietysti se etten edes tiedä mistä etsiä (saa vinkata!) ja alan yleensä flipata puolen tunnin kaupungissa pyörimisen jälkeen. Olisipa aika mahtia osata tehdä kaikki vaatteensa ihan itte!

Kiitos syksy että toit mukanasi taas inspiraatiota ja energiaa. Nautin täböö.


lauantai 15. kesäkuuta 2019

Moi blogi!



Moi, minä täällä näin!

Ajattelin että voisin kokeilla taas vähän jaotella sitä missä jaan ja mitä, niin kelasin että tää blogi voisi olla se johon kirjoitan suodattelemattomammin ja instan voisin sitten säästää vähän editoitummille jutuille. 

Tää on nyt kokeilu, katotaan miten lähtee käyntiin! 




© Ella Elers. Made with love by The Dutch Lady Designs.